 "Emotions? That’s an extravagance to me Love? That’s Obsession’s best friend" LOOKS Kuin peura ajovaloissa, pehmeä katse, hurmaava, sydäntä lämmittävä hymy.. Leviathanin ei uskoisi olevan tippaakaan pahansuopa, saati yksi seitsemästä kuolemansyntidemonista charmikkaan, jollain tapaa suloisehkoksi luokiteltavan ulkonäkönsä puitteissa. Ihmisten keskuudessa liikkuessaan hän pyrkii pitämään naamataulunsa mahdollisimman huomiota herättämättömänä – toisin sanoen jopa lähestyttävän oloisena –, kun taas alakerrassa hänet tunnetaan alati vallitsevasta tyytymättömyyden, pienen ärtymyksen sekaisesta ilmeestä – unohtamatta tyhjääkin tyhjentävämpää katsetta, joka samalla tuntuu porautuvan aina sieluun asti. Vuosisatoja sitten vallattu ruumis sattuu olemaan aasialaisen, johon hän on ollut hyvinkin tykästynyt. Tummanruskeat nappisilmät, vahvat, ikään kuin ylikorostetut kasvonpiirteet sekä pitkät koivet ovatkin tästä syystä ominaisia hänelle. Jo ensisilmäyksellä monet kiinnittävät huomiota hänen kasvoihinsa, joita voisi väittää hyvin omintakeisiksi; toista samanlaista on mahdotonta löytää. Vartaloltaan demoni on sirohko, muttei suinkaan mikään kukkakeppi; tällä on hyvin treenattu kroppa. Tästä syystä hänen rasvaprosenttinsa on häviävän pieni, kiitos vallatun, joka toimi katutappelijana, ja apple hipsit kuin myös vatsalihakset kuuluvat mukaan settiin. Lainatusta kropasta pidetään hyvää huolta mm. satunnaisella saleilulla, lenkkeilemällä ja potkunyrkkeilyn voimin, ihan jo pelkästään oman mielenrauhan takaamiseksi. Hänellä nimittäin palaa käpy, jos kroppa ei toimi halutulla tavalla. Pituutta hänellä on hivenen yli 186 cm. Korvia ei ole koskaan rei'itetty, eikä vartalosta löydy satunnaisten arpien lisäksi lävistyksiä tai tatuointeja. Koruja käytetään rannekorujen ja kellojen muodossa. Tämän lisäksi hänellä on säännöllisessä käytössään sormus, jota pitää poikkeuksetta aina vasemman käden nimettömässä, joka pitää tehokkaasti hameväen edustajat loitommalla. Ajan hermolla pysytelläkseen demoni käy aina välillä värjäyttämässä ja leikkauttamassa hiuskuontaloaan, jonka malli on jäänyt pysyäkseen; edestä pidempää, takaa lyhyempää. Väri puolestaan vaihtelee mustan ja ruskean eri sävyissä. Samalla linjalla mennään myös vaatetuksen suhteen, mihin kuuluu niin kauluspaitoja, t-paitoja, huppareita yms. Housuina toimivat yleensä farkut ja kenkinä lenkkarit. Poikkeustapauksia varten hän omistaa vaatekaappinsa perukoilla vähän siistimpää, virallisempaa vaatetusta.  PAST Leviathan luotiin kuuden muun kuolemansyntidemonin kanssa Luciferin toimesta, saaden synnikseen vihan. Ei siis liene mikään yllätys, että hänelle on kehkeytynyt tuhottoman pitkä lista demoneista, sekä muista olennoista, jotka ovat kohdanneet tiensä pään saatuaan hänen vihansa niskoilleen – ja siihen ei paljoa tarvita, onhan hän vihan ruumiillistuma. Leviathania voisikin väittää yhdeksi vaarallisimmaksi demoniksi, mitä maa päällään kantaa, jo pelkästään syntinsä vuoksi. Viha itsessään on tunteena niin voimakas, että se sokaisee melkeinpä kenet tahansa, sumentaa arvostelukyvyn ja saa valtaamansa henkilön tekemään aivan mitä vain. Ja juuri tästä syystä Leviathan rakastaa syntiään, hänestä on kutkuttavaa nähdä olentojen menevän niin sekaisin vihasta ja käyvän toistensa kimppuun ilman sen suurempaa syytä. Jo ensihetkistään lähtien Leviathan rellesti maan päällä aiheuttaen kaaosta ihmiskunnassa; hän usutti hallitsijat toistensa kimppuun sokaisten nämä pohjattomalla vihalla, aiheutti verisiä sotia, kaikkea mitä vihalla saakaan aikaiseksi. Kaaoksen synnyttäminen erityisesti ihmisten keskuudessa olikin ja on edelleenkin yksi hänen lempipuuhistaan. Demoni nautti elostaan, arvatenkin, ja kierteli ympäri maailmaa yksinään – hän ei kyennyt liikkumaan sisarustensa kanssa lyhytpinnaisuutensa vuoksi, eikä oikeastaan kokenut sen suurempaa yhteenkuuluvuutta näiden kanssa. Vuosisatojen varrella Leviathan alkoi kaiken hävityksen ohella koota itselleen armeijaa. Ei sotimiseen, vaan ikään kuin eräänlaiseksi henkivakuutukseksi, ihan vain kaiken varalta. Sitä ei nimittäin koskaan voi tietää, vaikka yksi kaunis aamu yläkertalaiset heräisivätkin väärällä jalalla ja sattuisivat vetämään sellerin poikittain perseeseensä hänen touhuistaan. Kaikkeen varautuminen oli siis vain viisasta, vaikkei hän olekaan koskaan kokenut siipiveikkoja pelottaviksi olennoiksi. Oma henkikulta on kuitenkin sen verran tärkeä asia hänelle, ettei siitä luovuta vapaaehtoisesti. Armeijan kasvaessa ja vallan karttuessa demoni onnistui pääsemään hyvään valoon Luciferin silmissä, joka piti erityisesti hänen tavastaan pitää alaiset ruodussa, ja niinpä hänen niskoilleen lankesi vaikeiden tapausten ojentaminen; jos joku demoni osoittautui jatkuvaksi päänsäryksi, määrättiin tämä Leviathanin alaisuuteen. Tavallaan imartelevaa, mutta taas toisaalta ei – se vain teetätti ylimääräistä työtä hänelle. Ei siis liene mikään yllätys, että hän oli enemmänkin ärtynyt kuin iloinen Luciferin ilmoittaessa päätöksestään. Lisätyötunneista kun ei makseta, varsinkaan hänen asemassaan. Mutta koska hän omaa tietynlaisen kunnioituksen luojaansa kohtaan, ei sitä viitsitty alkaa haraamaan vastaan; toisaalta hän kuitenkin sai enemmän – ja koulutuksen jälkeen pomminvarmoja – alaisia itselleen. Ylipäätään Leviathan tunnetaan suuresta ja voimakkaasta armeijastaan, jonka eteen hän on viitsinyt nähdä vaivaa, eikä aivan kuka tahansa edes pääse hänen riveihinsä. Yksi alainen on koulutettu vastaamaan ainakin kolmea henkeä, joten hän pärjäisi aivan hyvin jo pienemmälläkin miesmäärällä. Mutta koska hän halusi itselleen mahdollisimman laadukkaan henkivakuutuksen, oli viisasta kasvattaa armeijasta yksi Helvetin suurimmista. Seuraajia ja kannattajia demonilta ei myöskään puutu ja monia yhteistyökumppaneita onkin kertynyt vuosien varrella. Seuraava niin sanotusti merkittävä asia demonin elämässä tapahtui noin sata vuotta sitten hänen törmätessä Choi Seo Joon -nimiseen mieheen. Rutiinin mukaisesti tämän sieluparka popsittiin poskeen ja keho vallattiin omaan käyttöön. Sitä ennen Leviathan oli vaihdellut kehojaan kuin sukkia; yksikään ei ollut kahta viikkoa kauempaa käytössä. Mikään ei vain tuntunut miellyttävän häntä tarpeeksi. Ei ennen Seo Joonia, jonka kehoon tykästyttiin niin paljon, että sitä käytetään yhä tänäkin päivänä. Syytä sille ei edes itsekään oikeastaan tiedetä, eikä sitä olla jaksettu sen erityisemmin miettiä. Vuodet kuluivat Leviathanin keskittyen kiertelmään tarkemmin Aasiaa – oli helpompaa sulautua väestöön ja ehkä sen vuoksi se myös tuntui kodikkaammalta, kuin esimerkiksi Eurooppa. Elämä Aasiassa alkoi kuitenkin pidemmän päälle puuduttamaan, eikä maisemanvaihdos tuntunut huonolta vaihtoehdolta. Niinpä muutama vuosi takaperin demoni rantautui Kanadan maaperällä sijaitsevaan Joneston Cityyn ja majailee siellä vielä nykyäänkin.    PERSONALITY Ulkoisesti Leviathan näyttää helposti lähestyttävältä, sosiaaliselta perhoselta, jonka kanssa on helppo tulla juttuun. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen; hän nostattaa jo pelkästään juttusille pyrkivän olennon eteen melkein silmin nähtävän, rikkoutumattoman jäämuurin, joka on kaikkea muuta kuin tervetulotoivotus. Se pienoinen hymykin, joka vielä hetki sitten näytti niin viattomalta ja kutsuvalta, ei olekaan enää muuta kuin täynnä sarkasmia ja ivaa. Leviathan ei siis todellakaan ole henkilö, jota tuosta noin vain lähestytään ja johon tutustutaan nopeasti. Ehei, hän lämpenee kuolettavan hitaasti uusille tuttavuuksille, jos edes tekee sitäkään; hän ei yleensä ole kiinnostunut tutustumaan kehenkään sen syvällisemmin – pano mielessä kylläkin, ei muussa. Sosiaalinen demoni osaa olla, mutta vain silloin, kun itse haluaa. Jos häntä ei kiinnosta jutella toisen osapuolen kanssa, saa tämä täydelliset ignooraamiset osakseen. Lähemmille henkilöille ollaan hieman armollisempia ja näiden hölötyksiin vaivaudutaan aina välillä hymisemään tai parhaimmillaan sanomaan yhden sanan. Häneltä ei kuitenkaan kannata kesken sepityksen alkaa tenttaamaan, mitä juuri äsken satuttiin sanomaan, sillä hän vain vastaa häpeilemättömästi, ettei tiedä, koska ei ole kuunnellut toisen puheita viimeiseen puoleen tuntiin. Leviathan onkin hyvin suorasukainen tapaus, eikä pelkää sanoa ajatuksiaan sellaisina, kuin ne ovat. Hän ei myöskään kaihda tuoda julki mielipiteitään tai näyttää sen hetkisiä tunnetilojaan. Vihan ruumiillistumana hän ei vihaa jatkuvasti kaikkia ja kaikkea, vaikka hänen vihansa on helppo saada niskoilleen erilaisilla mokauksilla ja ennen kaikkea hän ei voi sietää sitä jos joku astuu hänen tielleen - tämä johtaa automaattisesti kyseisen henkilön kuolemaan. Voisikin siis väittää, että vihan sijaan yksi Leviathanin hallitsevimmista luonteenpiirteistä on pahatemperamenttisuus. Ennen kuin siihen kuitenkaan syvennytään sen enempää, on hyvä pitää mielessä, että Leviathan kykenee kontrolloimaan temperamenttiaan täysin niin halutessaan. Yleensä hän ei kuitenkaan jaksa vaivautua tekemään niin ja ärtyy erityisesti seuraavista asioista: lempinimet/kutsumanimet, alaisten tuomat - enemmän tai vähemmän - huonot uutiset tai näitä koskevat, negatiiviset asiat. Näiden asioiden ilmetessä hän näkee automaattisesti punaista. Yleiskuva hänestä kuitenkin on demoni, joka on helppo saada ärtymään ja siitä kiehahtamaan. Eikä ole mitenkään poikkeavaa, että hänen hermostuessaan toinen osapuoli saattaa saada syömäpuikosta silmäänsä tai kokkiveitsen selkäänsä. Eikä tätä helpota se, että häntä on lähes mahdoton lukea, sillä hermostuessaan demoni pitää aina perusilmeen kasvoillaan. Alaisten keskuudessa hänet tunnetaankin silkkana kauhun aiheuttajana, sillä esimerkiksi huonoja uutisia vievä demoni ei koskaan palaa takaisin. Kovapäisenä, julmana diktaattorina Leviathan pitää visusti alaisensa talutushihnassaan ja tästä syystä nämä eivät ole koskaan uskaltaneet nousta herraansa vastaan. Hän ei siedä niskurointia, jota kyetään katsomaan hitusen verran sormien läpi tarvittaessa – ja silloinkin on kyseessä tuorein koulutuksenkohde, joka ei vielä ymmärrä paikkaansa. Alaisia – tai hänen sanojaan lainaten 'pelinappuloita' – juoksutetaan aivan huoletta omien mielihalujen mukaan, ja ns. juoksupojiksi nimitetyt demonit joutuvat tanssimaan hänen pillinsä mukaan tismalleen silloin kuin hän haluaa. Usein nämä eivät kuitenkaan koe asiaa huonona, sillä luulevat olevansa tärkeämpiä yksilöitä herralleen kuin muut alaiset. Todellisuudessa juoksupojat eivät ole Leviathanille sen arvokkaampia kuin muutkaan; kun nämä kuolevat, korvataan nämä välittömästi uudemmalla 'lelulla'. Diktaattorina demoni olettaa muiden ajattelevan samoin kanssaan, eikä näin ollen siedä sitä, että jonkun alaisen mielipide tai ajatusmaailma poikkeaa millään tavalla hänen omastaan. On siis kaikkien kannalta parempi olla ilmaisematta omaa, painavaa mielipidettään yhtään mihinkään, jos ei halua palaa poroksi. Tässä tekevät poikkeuksen hänen 'sisarensa', joiden kanssa ollaan huomattavasti pitkähermoisempi, suvaitsevaisempi, mitä nämä ikinä sitten ovatkaan mieltä asioista. Tämä juontaa juurensa tietynlaisesta kunnioituksesta, jota Leviathan kokee muita kuolemansyntejä kohtaan – ovathan nämä samanarvoisia kuin hän itse. Lisäksi hän ei ole innokas aloittamaan sotaa aivan pienin perustein näiden kanssa. Jos kuitenkin nämä uhkaavat hänen hallintoaluettaan, asemaansa tai yrittävät alistaa hänet tahtoonsa, voi olla varma siitä, ettei hän pelkää nostaa miekkaansa näitä vastaan. Manipuloivuutta löytyy demonista yllinkyllin, sen pystyy jo huomaamaan hänen tavastaan puhua alempiarvoisilleen. Puhe on hyvinkin johdattelevaa ja suorastaan hienovaraista siirappia, mutta jos se ei tehoa halutulla tavalla, alkaa hän ärjyä kuin tulta syöksevä lohikäärme, mikä onnistuu usein järkyttymään jokaista paikallaolijaa – hän kun ei vaikuta temperamentistaan huolimatta tyypiltä, joka korottaa ääntään missään tilanteessa, eikä hän normaalisti teekään niin. Muiden härnääminen on myös demonista oikein mukavaa ja usein hän päätyykin härnämään alaisiaan käyttäytymällä yhtäkkisen hurmaavasti, jolla testaa viehätysvoimansa purevuutta – niin miehet kuin naisetkin kokevat hänet usein hyvännäköiseksi, jollain tavalla viehättäväksi yksilöksi luonteestaan huolimatta. Ylpeys kuuluu myös Leviathanin luontoon – hän ei kumarra ketään muuta kuin Luciferia ja näin ollen avun pyytäminen muilta ei tule kyseeseenkään, ei edes kiperän paikan tullen. Hän mielummin kuolee kuin pyytää joltakulta apua, sillä ei halua olla tilivelvollinen kenellekään. Tarjotun, vilpittömän avun vastaanottaminenkin on nihkeää hänelle, eikä sitä usein tehdä. Sen sijaan avun antaminen ei ole mikään ongelma, vaikkei sitä kevein perustein ja aivan kenelle tahansa tarjotakaan. Jos nyt välttämättä jotain hyvää haluaa Leviathanista löytää, on se todennäköisesti omistushaluisuus. Itsessään omistushalu ei ole mitenkään hyväksi luokiteltava asia, mutta sen vuoksi hän ei myöskään katso läpi sormiensa, jos joku havittelee tai kiduttaa hänen omaansa – olivat ne sitten hänen 'pelinappuloitaan' tai 'lelujaan'. Hyvyys kylläkin kaatuu siihen, kun pääsee kuulemaan hänen näkemyksensä asiaan; vain hänellä on oikeus kajota alaisiinsa, ei kellään muulla. - osaa puhua montaa eri kieltä, puheesta erotettavissa pienoinen korealaisaksentti - lievästi tuoksuherkkä, liljat ja vahvasti tuoksuvat kasvit aiheuttavat mm. nenän tukkoisuutta ja aivastelua - pahana tapana tuhota naapureiden sähkölaitteita näiden häiritessä hänen arvokasta hiljaisuuttaan - puhaltelee usein saippuakuplia ikään kuin nollatakseen ajatuksensa - toivoton ruoanlaiton suhteen, saa poltettua riisinkin pohjaan - kerran kokeillut, ei kokeile toiste - seksuaalisesti aktiivinen, vaikkakin saattaa valita lukemisen seksin sijaan - lukee usein, erityisen kiinnostunut demonologiasta - ihmisten uskomuksista saa usein hyvät naurut - omistaa ajokortin ja auton, vaarallinen kuski temperamentinsa vuoksi - joskus kauan aikaa sitten perustanut menestyneen pankin Itävaltaan, jonka omistajana tienaa mukavasti  |